Parametrit
Veden laatu on usein vaikeaselkoisin tekijä akvaariossa. Tässä artikkelissa esitellään perusvesikemian käsitteitä, jotka auttavat sinua ymmärtämään vesiekosysteemejä. Perustiedot käsitellään alla, ja tarkempia aihekohtaisia oppaita tulee myöhemmin.
Veden lämpötila
Veden lämpötila on tärkein vesikasvien kasvuun vaikuttava tekijä. - Optimaalinen lämpötila vesikasveille: 21-23 astetta - Sopiva lämpötila trooppisen yhteisön kaloille: 23-26 astetta. Lämpimämpi vesi vähentää kalatautien, erityisesti valkopilkkutaudin, riskiä. - Suositeltu lämpötila istutusyhteisön akvaarioille (kasvit + kalat): 23-25 astetta, mikä tasapainottaa sekä karjan että kasvillisuuden tarpeet.
Veden virtaus
Veden kierto on pääasiassa suodattimen tuottamaa. Virtauksen intensiteetin tulee vastata valitsemaasi kasvilajia. Liian voimakas virta voi katkaista kasvien varret; riittämätön vesivirtaus luo pysähtyneitä kuolleita vyöhykkeitä, mikä laukaisee leväpurkauksia ja sameaa vettä. Alikokoiset suodattimet eivät pysty käsittelemään tarpeeksi vettä ja edistämään levien kasvua. Valitse oikeankokoinen suodatin, jonka kiertonopeus on 2–5 kertaa säiliösi kokonaisvesitilavuus tunnissa, säädettynä kalajätteen tuoton mukaan. Suodatettu vesivirtaus palvelee kahta ydintoimintoa:
Suodatus
- Poistaa suspendoituneet hiukkaset, roskat ja leväitiöt. - Suodatinaineilla elävät nitrifioivat bakteerit muuttavat myrkyllisen ammoniakin ja nitriitin paljon vähemmän haitalliseksi nitraatiksi, tukahduttavat leviä ja pitävät veden kristallinkirkkaana, vakaana.
Ravinteiden kuljetus
Kierto jakaa ravinteet ja lämmön tasaisesti akvaariossa, mikä eliminoi pysähtyneet alueet.
pH-arvo (happamuus ja emäksisyys)
pH-asteikko vaihtelee välillä 1-14, vahvasta haposta vahvaan alkaliin. - pH< 7.0 = Acidic ‑ pH = 7.0 = Neutral ‑ pH >7.0 = Alkalinen
Useimmat vesikasvit viihtyvät hieman happamissa olosuhteissa pH:ssa 6,4–6,8. Akvaarion pH:ta säätelevät karbonaattikovuus (KH) ja liuenneen hiilidioksidin määrä. pH nousee, kun CO₂ on alhainen. Erittäin alhainen KH rajoittaa CO₂:n liukenemista ja voi aiheuttaa pH:n laskua jopa vähäisellä hiilidioksidilla.
Hidas, asteittainen pH:n säätö on kriittinen, kun tuodaan uusia kasveja. Nopeat muutokset pakottavat kasvit lepotilaan, pysäyttävät ravinteiden imeytymisen ja käynnistävät massiivisen leväkukinnan. Kalat ovat jopa herkempiä pH-vaihteluille kuin lämpötilanvaihteluille. Vain 0,1 pH-yksikön muutos vastaa kalojen vesiympäristön kymmenkertaista muutosta.
Veden kovuus
- Kovuus on jaettu kahteen luokkaan:Karbonaattikovuus (KH / väliaikainen kovuus): Mittaa liuenneen kalsiumkarbonaatin ja magnesiumin. Kasvit kuluttavat karbonaatteja, joten KH vaatii säännöllistä lisäystä. -Yleinen kovuus (GH / kokonaiskovuus): Mittaa veden kokonaiskivennäispitoisuuden.
Useimmat vesikasvit kasvavat paremmin pehmeän veden ympäristöissä. Liiallinen kalsium estää ravinteiden imeytymistä. Valitse istutettuihin säiliöihin kovia kuorivia kivet huolellisesti, sillä monet kivilajit nostavat GH- ja pH-tasoja.
Sähkönjohtavuus (EC)
EC-lukemat heijastavat suoraan liuenneiden mineraalipitoisuuksia. Korkeampi kovuus tuottaa paremman johtavuuden. - Kovuus × 60 = EY-arvo - EC ÷ 60 = Kovuus
Oksidaatio-pelkistyspotentiaali (ORP)
ORP osoittaa yleisen vedenlaadun vakauden. - Vesi on yleensä stabiilia, kun ORP pysyy yli 220 mV. - Alle 220 mV lukemat osoittavat huonoa, epävakaata vettä, joka on haitallista kaloille ja kasveille. - Terävät, äkilliset yli 220 mV piikit eivät takaa terveellistä vettä. Hyvälaatuisessa vedessä on hidasta, tasaista, asteittaista nousua vakaasta 220 mV:n perusarvosta.
Haitalliset vesiohenteiset aineet
Kolme keskeistä myrkyllistä yhdistettä uhkaa akvaarion elämää: ammoniakki, nitraatti ja nitraatti.
Ammoniakki (NH₄⁺)
Valmistetaan pääasiassa kalajätteestä ja syömättä jääneestä, hajoavasta ruuasta. Ammoniakki on erittäin myrkyllistä kaloille. Aerobiset suodatinbakteerit hajottavat ammoniakin nitriitiksi ja sitten nitraatiksi. Uusissa akvaarioissa on usein korkea ammoniakkipitoisuus ensimmäisten 1–2 viikon aikana, ennen kuin hyödylliset bakteeripesäkkeet kypsyvät. Ammoniakki toimii indikaattorina sen arvioimiseksi, onko biologinen suodattimesi jaksotettu. Älä koskaan lisää kalaa tai katkarapuja, kun ammoniakkia on havaittavissa. Jatkuvasti korkea ammoniakki kuukauden jälkeen tarkoittaa, että suodatinjärjestelmäsi vaatii kiireellisen tarkastuksen.
Nitriitti (NO₂⁻)
Nitriitti, joka muodostuu ammoniakin hajoamisen ensimmäisessä vaiheessa, on myös myrkyllistä. Matala nitriitti vahingoittaa katkarapuja; korkeat pitoisuudet aiheuttavat hapenpuuteoireita kaloissa. Suorita osittaiset vedenvaihdot vähentääksesi nitriittiä. Täysin kierrätetty biologinen suodatin muuttaa nitriitin vaarattomaksi nitraatiksi.
Nitraatti (NO3⁻)
Typpikierron lopputuote. Nitraatti toimii kasvilannoitteena, ja vesikasvillisuus voi imeytyä. Liiallinen nitraatti hidastaa kasvien kasvua ja ruokkii leväepidemiaa. Osittainen veden muutos alentaa nitraattipitoisuuksia. Testaa aina ammoniakki ja nitriitti ennen nitraatin mittaamista, koska niiden esiintyminen vääristää nitraattitestin tuloksia.
Ennaltaehkäisevät toimenpiteet
Säädä eläintiheyttä jätteen syntymisen rajoittamiseksi. Perusohjeeksi tetratyyppisille pienille kaloille: 1 litra vettä kalaa kohden. Vähemmän asukkaita parantaa aina veden laatua pitkällä aikavälillä.
Syötä varovaisesti: Tarjoa annoksia, jotka kuluvat kokonaan 5 minuutin kuluessa, jolloin alustalle ei jää syömättä yhtään ruokaa.
Pidä suodatusjärjestelmäsi toiminnassa luotettavasti, erityisesti biologisen jätteen hajoamisyhdyskunta.
